- Jaa, no en mä sitten viitti.

Näin vastasi kollega, kun pyysin häntä etsimään kaipaamansa tiedon vanhasta arkistosta. Se olisi vaatinut perseen nostamista penkistä ja muutaman metrin kävelymatkaa.

Jos olisin tehnyt työn hänen puolestaan, kirjoittanut asian auki ja tarjonnut suklaakuorrutuksen kera hopeatarjottimelta, olisi kelvannut.

Hiprakkaisissa juhlapuheissa me tietenkin olemme kaikki sankareita ja puhallamme yhteen hiileen. Arkitodellisuudessa näyttää siltä, että dynaamisen toimitustyön este ei välttämättä ole aina resurssien puute tai multimediamaailman kova paine. Mikä sitten? Laiskuus, sähköpostin selaaminen, huutonetissä roikkuminen, kahvipöydässä röhöttäminen ja muuten vaan ympäriinsä töllistely.

Tähän minulle vastataan, että toimittajan työssä on tärkeää myös tietty löysyys, että ehtii perehtyä maailmaan. Ehkä se on niin. Odotan kiinnostuneena sitä kellonlyömää, kun näiden kollegojen syvä perehtyminen ajanvirtaan alkaa kantaa hedelmää.

-Lane