Vihaan pressejä. Ärsyttää istua jossain auditoriossa kuuntelemassa, kun joku markkinointipelle kertoo, että firmalla menee "niin älyttömän hyvin" tai miten heidän suunnitelmansa siitä ja tästä ovat ihan viittä vaille toteutusta valmiit ja räjäyttävät toteutuessaan kaikki mahdolliset markkinat.

Presseissä on kuitenkin yksi (1) hyvä puoli. Niissä saa yleensä ilmaista viinaa. Yleensä saa kuohuviiniä, mutta jos tunnelma on oikein rento, voi takapöydällä olla myös kaljaa. Nihkeissä presseissä ei saa kuin tuoripuristettua mehua ja sitten on tietysti niitäkin pressejä, joista ei saa yhtään mitään. Ne ovat niin surkeita, ettei niistä kannata edes tässä yhteydessä mainita.

Toimittajat eivät tietysti saa myöntää, että pitävät näistä tilaisuuksista. Hehän ovat lahjomattomia journalisteja, joihin ei kuohuviinilasillisella vaikuteta. Siksi pitää näyttää vähän nyrpeää naamaa ilmaiskuohari kourassaan. Oikeasti en uskokaan, että pressitarjoilut kovin paljon vaarantavat journalistista riippumattomuutta, mutta kyllä oli taas alkuviikosta hauska huomata, ettei Linnanmäen lehdistötilaisuus pettänyt taaskaan: pöydät notkuivat ja kuohuviini virtasi. Toisista medioista paikalle oli saavuttu oikein ryhmänä.

Tuttuun tapaan toimittajia odotti oven suussa tiiviisti pakatut kassit täynnä huvipuiston yhteistyökumppanien tuotteita. Juustoa, pillimehua, aurinkorasvaa... ja sokerina pohjalla SPRAYMAALIA!!

Pohdimme, oliko se Lintsin kannanotto stadin Stop töhryjä -kampanjalle ja harkitsimme poikkeamista VR:n ratapihalle.

- Brockman