Onnellinen lukukokemus! Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen pitkä henkilökuva edesmenneestä professori Kari S. Tikasta sai minut liikuttumaan. Kiitos Seija Sartti hienosta tekstistä ja kiitos SanomaWSOY siitä, että vielä viitsitte tällaistakin.

Mutta sitten toiseen asiaan, joka tosin nousi esille artikkelia lukiessani. Homoseksuaalisuus on ollut mediassa vähän kimurantti asia. Yleisesti ottaen suomalainen media lähtee siitä, että homous on hyväksyttyä ja normaalia käyttäytymistä. Hyvin harvoin toimituksen päästä lähtee sisältöä, jossa homouteen suhtaudutaan kriittisesti. Mielipideosastot ovat sitten asia erikseen.

Myötäsukaisesta linjasta huolimatta tiedotusvälineissä on käytetty kiertelytekniikkaa taitavasti, kun ei ole haluttu sanoa asiaa ihan suoraan. On puhuttu haastateltavan "kumppanista" ja "pitkäaikaisesta, läheisestä ystävästä" tai jätetty esimerkiksi henkilökuvassa yksityiselämän rakkauspuoli kokonaan vaille mainintoja. Olisiko tuotantotapa muuttumassa? Esimerkiksi Kari S. Tikkaa koskevassa jutussa hänen homouttaan käsiteltiin täysin avoimesti. Hänen kohdallaan valinta onkin helppo, koska Tikka ei itse elinaikanaan peitellyt suuntautumistaan eikä ole täällä enää kieltämässä asian käsittelyä.

Homoseksuaalisuuden julkistamiseen mediassa lähdetään yleensä vasta haastateltavan omasta halusta. Vaikka esimerkiksi Jari Sillanpään homous on ollut toimittajien tiedossa jo hamasta alkuhämärästä, asia kerrottiin mediassa vasta Sillanpään aloitteesta.  Miksi toimittaja suojelee homoa? Toisaalta asia on inhimillisesti erittäin helppo ymmärtää, toisaalta kiertoilmaisujen käyttö luo kuvan maailmasta, joissa homoja on vain DTM:ssä. Ehkä Kuukausiliitteen Tikka-juttu on yksi osoitus median muutoksesta. Tai sitten ei - vierähtänee vielä pari aikaa siihen, kun esimerkiksi pohjoissavolainen paikallislehti tekee kivan kesäkevennyksen homopariskunnan mökkielämästä.

-Lane