Mediahenkilöille tapahtuu runsaasti yllätyksiä. Oletteko huomanneet, että omassa tuttavapiirissä sattumukset ovat yleensä ennustettavissa?

"Se nyt on aina ollut viinaan menevä"
"Eipä ihme että petti, ku muija on semmoinen niuho"
"Sillä ei oo koskaan rahat pysyny hyppysissä"
"Ihan isäänsä tullut, samanlainen lurjus"

Mutta kun elämme julkisessa eläintarhassa, asiat tulevat puun takaa. Vauvat, rakastumiset, rattijuoppoudet, konkurssit ja sydänkohtaukset, talvesta nyt puhumattakaan. Tältä viikolta ikimuistettavana jää mieleen elokuvaohjaaja Olli Saarelan avioerokommentti Iltalehdessä:

"Ero tuli puun takaa myös pariskunnalle itselleen.

- Kyllähän tämä tuli yllätyksenä meille kaikille, ohjaaja toteaa vaisusti."

Näin on.
-Lane

Olen ollut useimmiten vapaalla, kun toimituksessa tehdään ylimääräisiä uutislähetyksiä. Kun kuulin lomamatkallani Jokelasta, arvasin, että töissä on kiire. Uutispäällikkö juoksee, nettitoimittaja hakkaa raivopäisenä näppäimistöään, puhelimet soivat, kolme eri tuottajaa soheltaa ympäriinsä ja kuvaaja kaasuttaa toimittaja kyydissään kohti juttupaikkaa. Sellaista oli kai keskiviikkona puolenpäivän jälkeen.

Seurasin tapahtumien etenemistä ulkomailta käsin. Tilanteen kamaluuden valjettua pallottelin kahden ajatuksen välillä: "olisinpa mukana uutisoinnissa" ja "onneksi ei tarvitse olla". Halu osallistua hektiseen tunnelmaan on tietysti luonnollinen kenelle hyvänsä toimittajalle. Toisaalta tuntui, että kuolleet lapset veisivät minutkin pois raiteiltani. Loppujen lopuksi oli kai helpompi olla sivussa. Ilmeisesti ainakin Brockman oli uutisen keskiössä, ehkä kerrot omista tunnelmistasi jossain vaiheessa?

Se nyt on selvää, että toimittajakin järkyttyy. Kriisiapua oli toimituksessamme tarjolla perjantaina, jolloin halukkaat saivat purkaa ajatuksiaan ryhmässä. Itsekin oli tuolloin sorvin ääressä, mutta työ sujui tavalliseen tapaan, hallitusti. Kohta poliisi kertoo jotain ja sitten voitaisiin haastatella vielä vaikka pappia. Päivälista piti kutinsa melko tarkkaan. Jokelan tapahtumien eteneminen keskiviikkona kriittisessä vaiheessa oli arvatenkin täysin hallitsematonta. Niin kaoottista ja mielipuolista, että sellaisen seuraamiseen pitäisi laatia kokonaan uusi kaava. Joskus joku ajattelija on todennut uutistoimituksen työn tähtäävän siihen, että loppujen lopuksi kansalaiselle jää hyvä olo maailmasta. Tunne, että kaikki on lopulta hallussa. Vaikea hetki toimittajallekin on se, kun näyttää, ettei maailmasta löydy enää selkoa.

Toisaalta työrooli antaa suojan suuren tragedian edessä. Kun silmittömän tappamisen äärellä pitää pohtia esimerkiksi ingressiä juttuun, missä formaatissa kuvamateriaali saadaan toimitukseen ja mistä seuraava haastateltava löytyy, shokki ei pääse päälle. Mielikuva aseen piipun edessä pelkäävästä lapsesta on niin kammottava, että sitä ei oikein edes uskaltaisi ajatella.

Näiden hajanaisten ajatusten jälkeen jää vain se tärkein. Toivon sydämestäni, että Jokelan tragedian asianosaiset saavat elämän reunasta kiinni, löytävät rauhaa ja turvallisen tunteen ympäristöstään. Itse olen yrittänyt miettiä, miten sitä voisi työssään edistää. Kun perjantaina koulumaailmassa levisi huhuja uusista uhkauksista, päätimme toimituksessa uutisoida ne mahdollisimman matalalla profiililla. En tiedä, oliko se oikea ratkaisu. Emme halunneet lyödä lisää polttoainetta liekkeihin. Medialla on vielä suurempiakin pohdintoja edessään Jokelan tiimoilta. Millä me voisimme välittää viestiä siitä, että nämä teot eivät kannata? Onko se ylipäätään median tehtävä?

- Lane

"Vaikka elämä päättyy nuorena, se ei ole keskeneräinen elämä. Se on täysi ja täydellinen. "

Presso sitten lakkaa olemasta. Harmi. Sehän on ollut oikein hyvä lehti. Mutta ei sitä kukaan ole tilannut. Sen lisäksi, että menetyksen kärsii journalismi, aika moni taitaa myös menettää työpaikkansa.

YT:t tuntuvat olevan päivä sana - näin nousukaudellakin! Yritysjohto perustelee, että "nyt meidän on varauduttava huonompiin aikoihin". Mutta tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että sitten kun ne "huonommat ajat" koittavat, ei yritysten johdossa muistellakaan enää niitä saneerauksia, joita muutama vuosi sitten tehtiin, vaan tehdään täyttä häkää uusia? Meikäläisen usko näihin "varaudutaan huonompiin aikoihin" -puheisiin ei ainakaan ole kovin suuri.

Nelosellakin aloitetaan kuulemma YT:t. Huhupuheiden mukaan ne koskevat myös toimitusta. Siinä siis jonkunlainen vastaus Parkerin pari viikkoa sitten esittämään kysymykseen "kauanko tappiollisia uutisia vielä aiotaan tuottaa?". 

Hesarissahan vasta lanseerattiin "eläketarjous" 1948 ja sitä ennen syntyneille. Sen lisäksi, että kovapalkkaisia ajetaan eläkkeelle, julkisesti ilmoitettiin, että kaikkien paikalle ei palkata uusia. Se tosin ei tainnut tulla kenellekään yllätyksenä, ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän Hesarissa aika paljon väkeä onkin.

Koskakohan löysät otetaan pois Taloussanomista? Ylestähän niitä näytetään napsittavan koko ajan.

Huhhuh, hirvittää. Koskakohan YT:t iskee omalle kohdalle?

tätä kauhistelee,

Brockman

 

Vähän jälkijättöistähän tämä on, mutta onko Peter Nyman todella kiroillut televisiossa?

Jeessus. Eikö mikään ole enää pyhää? Edes Peter Nyman tai televisio?

Onneksi iltapäivälehdet ovat tilanteen tasalla. Välillä tuntuu siltä, että mediataloissa ei oikein tiedetä, pitäisikö moraalia vartioida vai röykyttää oikein kaksin käsin. Tehdään testi. Valitse sinä ykköslööppisi näistä vaihtoehdoista:

- Matti Nykänen hyppää jälleen mäestä

- Reumaa sairastava yksinhuoltaja-sairanhoitaja pelkää joutuvansa irtisanoutumaan

- BB-Martina vilautti tissiä

- Kiina suuttui Bushille dalai-laman tapaamisesta

- Maanviljelijät huolissaan 141-tuesta

Perustele kans!

Yle on uudistunut.

Enkä nyt tarkoita sisältöuudistuksia, vaan kulisseja. Siis uutta uutisstudiota ja tunnaria.

Se, että uutisstudio muutettiin muistuttamaan saunaa ja uutisten tunnari vaihdettiin suhinaksi ja kilkatukseksi, olisi vielä mennyt, mutta mikä ihme on tämä kummallinen kapulanvaihto tv-uutisten uutisankkurin ja urheiluruudun ankkurin välillä?

Siis se, kun molemmat istuvat saman pyökkipöydän (?) ympärillä ja uutisankkuri yrittää keksiä aasinsiltaa, jonka kautta päästäisiin urheiluun, tyyliin "mutta ilman dramatiikkaa ei selvitty tänään jääkiekkokaukalossakaan". Siihen urheiluruudun toimittaja vastaa sujuvasti, että "ei niin, peräti kolmessa ottelussa jouduttiin turvautumaan rangaistuslaukauskilpailuun". Sitten jutustelu katkeaa urheiluruudun tunnarin ajaksi (mikä on muuten ihan sairaan pliisu), kunnes ankkuri tulee taas uudelleen ruutuun toivottamaan katsojat tervetulleeksi urheilu-uutisten pariin. Kun urheilu-uutiset on kahlattu läpi, tsuumataan kauemmas ja paljastuu, ettei uutistenlukija ole häipynyt mihinkään, vaan odottelee siinä pöydän ääressä. Urheiluruudun ankkuri kuittaa tälle, että "ja lisää urheilu-uutisia jälleen huomenna" - sen sijaan että kertoisi sen katsojille. Kun on seurannut tätä sirkusta pari kertaa, se vaikuttaa ihan pähkähullulta. Kertoisiko joku Ylestä, että mikä tässä on homman nimi?

...no toisaalta, Ylellä saattaa olla tärkeämpiäkin haasteita, MUTTA sanonpa kuitenkin, että minusta Maikkarin uutisstudio on kivempi. Se pyöriikin! Eilen illalla studioon oli kutsuttu Mauri Pekkarinen. Näytti hauskalta, kun se jäi lopputekstien aikaan sinne uutisankkurin kanssa pyörimään.

- Brockman